Jussi Marttinen

Mietteitä Mikkelin päätöksenteosta sekä taloudesta

Vuoden vaihtuessa alkavat myös samat itkuvirret kuin edellisinä vuosina, talous on kuralla, veroja pitää korottaa muttei saa leikata mistään, mutta jos leikataan, niin kyläkouluista on hyvä aloittaa, koska tuleehan siitä mukamas jotakin säästöä. Sitten, kun sitä tarkastellaan pintaa syvemmältä, huomataankin ettei siitä sitten tullutkaan säästöä, kun ne oppilaat pitää siirtää jonnekin muualle korvaaviin tiloihin, uusia koulujakin on hyvä rakentaa arkkitehtien hienojen piirustuksien mukaisesti vain voidaksemme huomata, ettei teorian toimivuus ole sama asia kuin käytäntö.

Lähihistoriassa epäonnistuneesta koulurakentamisessa Anttola sai olla surullisen kuuluisana esimerkkinä, kun vasta rakennettu koulu jouduttiin purkamaan. Herääkin kysymys, miksi ei rakenneta kouluja, niin kuin ne ennen rakennettiin, hirsi, harjakatto sekä riittävä alapohjatuuletus, mikä verraton yhdistelmä.
Nykypäivän uudeksi normaaliksi kuuluu myös sekin, että kukaan ei ota rakennusvirheistä vastuuta, eikä ketään saada vastuuseen.
Saimaa stadiumi on saatu valmiiksi, ei tullut kallistettavia kaarteita ja hallin mitoituksissakin on puutteita, jotka estävät yleisurheilussa asianmukaisten SM hallikisojen järjestämisen, olisihan siitä isomman voinut tehdä, jotta olisi myös yleisurheilupuoli saatu huomioitua täydellä mittakaavalla.

Koen, että valtuutetuilla ei kaikkia faktoja ollut halussaan, kun päätöstä aikanaan tehtiin. Suunnittelutarvealueet tulivat viime vuonna voimaan osassa Rahulaa, Tuukkalaa sekä Ristiinaa vaikka Suomen hallitus päätti lopettaa kuntien mahdollisuuden tehdä tulevaisuudessa kyseisiä alueita, koska haittavaikutukset ovat hyötyjä suuremmat.
Esimerkkinä todettakoon, että maanomistaja joka on istuttanut rannan ääreen puita ei saa niitä kaataa kuin ainoastaan poikkeusluvalla ja mikäli naapuri sattuisi valittamaan asiasta, homma olisi useamman vuoden jumissa. Eräs pääargumenteista suunnittelutarvealueiden puolesta olivat maisemalliset arvot, kun vedotaan maisemallisiin tekijöihin, kukaan ei tunnu ymmärtävän tai halua ymmärtää sitä, että maisemat muuttuvat taimikosta, tukkipuuhun ja päätehakkuusta taimikkoon.
Tärkeintä kuitenkin mielestäni olisi se, että maanomistaja itse saisi päättää mitä maallaan tekee ja mikä sen parempi kuin saada puutuloilla rahaa, josta saadaan veroeuroja valtion kirstuun.
Joka vuosi puhutaan, että kaupungilla on niin paljon velkaa, että pitää nostaa veroja muttei koskaan huomioida kuinka paljon on koko kaupungin konserniomaisuus, joka on noin 800 miljoonaa ja velkaa noin 600 miljoona. Talouden tasapainotuksena verojen korotuksia en kannata, talouden tasapainotus täytyy tulla muualta esim. meidän rakentamiskulttuurin tervehdyttäminen hyvälle ammattitaitoiselle tasolle niin, että sopimukset ovat muotoiltu niin, että mahdollisten reklamaatioiden sattuessa vastuulliset täytyy saada korvausvelvolliseksi, valvonnan kehittäminen sekä harkita vakavasti puurakentamiseen siirtymistä.

Vesibisnes täytyy saada mielestäni myös ulotettua pullotetun veden myyntiin samaan tapaan kuin Lahdessa, olisi huomattavasti mukavampaa ostaa kaupasta Mikkelin vettä Lahden veden sijaan.

Viime vuosina kaupungin hallitus kunnostautui ilman valtuustokäsittelyä perustamaan Suonsaaren vastaanottokeskuksen. Kiintiöpakolaisiakin piti saada Mikkeliin ilman, että tutkittiin mitä mahdollisia kustannuksia siitä saattaisi koitua. Mikäli Vetovoimaa halutaan Mikkeliin niin siirtolaisten/pakolaisten haaliminen ei sitä tee, tutkimukset osoittavat, että siirtolaisten määrän kasvaessa tietyillä alueilla 3 prosenttiin, aiheuttaa se alueen kantaväestössä joukkomuuttoa muualle. Tässäpä sitä mietteitä Mikkelin kaupungin kuvioista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat