Jussi Marttinen

Islamin historia ja Lähi-itä

Ensimmäinen maailmansota päättyi 1918. Sodan seurauksena ottomaanit olivat kukistettu, voittaja valtiot määrittelisivät Lähi-idän rajat.

Vaakakupissa painoi tieto siitä, että sunnit ja shiiat olivat ja ovat edelleenkin sisällissodassa keskenään, johtuen Muhammedin seuraaja valinta erimielisyyksistä. Muhammedille ei näet jälkikasvuksi syntynyt ollenkaan poikia. Hänen tyttärensä oli naimisissa Alin kanssa. Muhammedin kuoleman jälkeen shiialaiset halusivat Alin johtajakseen.

Sunnilaisten oma ehdokas voitti kilvan ja Ali tapettiin. Vuosia myöhemmin Alin lapset yrittivät päästä valtaan mutta heidätkin tapettiin.Noista tapahtumista on alkanut sunnien ja shiiojen välinen karvas vihan pito.

Eräs länsimaalainen  toimittaja kuvitteli saavansa vuosisadan jutun,  ollessaan Iranissa 70- luvulla, hän näet huomasi suurten väkijoukkojen ruoskivan itseään. Asiasta tiedustellessaan vastaukseksi hän sai kuulla suurmiehen kuolemasta.

Vuosisadan juttu jäi tulematta, kun selvisi, että kyseiset henkilöt surivat Alia, joka oli kuollut 1400 vuotta aikaisemmin. Samainen surujuhla on myöskin Helsingin kaduilla vaeltanut.

Länsimaiden piirrettyä rajat Lähi-itään päästiin länsimaiden kannalta win-win tilanteeseen, koska olivathan Lähi-idän rikkaat öljymaat saatu sisäisesti konfliktien partaalle. Nyt voitiin myydä aseita vaihdoksi öljystä.

Ainoa asia mistä tulisi huolehtia olisi kontrollin säilyttäminen länsimailla, mitään maata ei saisi päästää liian vahvaksi.

Bush vanhempi kukisti Saddam Husseinin Persianlahden sodassa ja kertoi suoraan syyksi öljyn tarpeen. Erinäisten vaiheiden jälkeen Saddam kuitenkin sai säilytettyä valtansa.

Reilut kymmenen vuotta myöhemmin poika Bush päätti pistää paremmaksi ja onnistuikin siinä.

Tällä kertaa oltiin WTC tornien romahduksien jälkimainingeissa. Ensin mentiin Afganistaniin ja sitten kohdistettiin katse Irakiin, joka Yhdysvaltain hallinnon mukaan teki joukkotuhoaseita.
Väitteet paljastuivat myöhemmin valheeksi, Saddam kukistui ja kansanmurha pääsi vauhtiin.

Silloisessa Irakissa Saddam Hussein edusti sunnimuslimeita, joita kansasta oli 30 prosenttia. Vastaavasti shiioja irakilaisista oli 70 prosenttia. Poliittinen järjestelmä oli lähes sama kuin Gaddafin Libyassa kansallissosialismin ja Koraanin yhdistelmä (arabisosialismi) jolla kansa pidettiin niin sanotusti hallinnassa.

Saddamin aikaan shiioja kuritettiin ja, kun shiiat pääsivät valtaan, oli tilanne toinen ja voisi sanoa, että kostettiin korkojen kera.

Yhdysvaltojen joukkojen poistuttua Irakista ei mennyt aikaakaan, kun sisäisen vallan ottivat Isis joukot, jotka suurimmaksi osaksi oli ja on Saddamin vanhoja joukkoja, heidän kanssaan ollaan sodittu jo vuosikausia.

Tosin kukaan ei huomioi sitä tosiasiaa, että jatkuvasti tulee uusia Isiksiä. Järjestöt muuttavat vain nimeään, kun jäävät tarpeeksi suureen alakynteen, mutta laki järjestöillä on sama ja se on Sharia.

Taliban, Al Qaida, Isis kaikki ovat sisällöltään samanlaisia. Tavoitteena on islamilainen valtio. Edellä mainitut liikkeet harjoittavat ja noudattavat Koraanin oppeja kirjaimellisesti.

Irakin jälkeen alkoi arabikevät ja Länsimaat hurrasivat kuinka Lähi-idän maat haluavat demokratiaa. Valitettavasti lännessä ei ymmärretty sitä tosiasiaa, että vanhoilliset muslimit halusivat valtaan näissä kyseisissä valtioissa ja valtaan päästessään heidän vaihtoehto olisi Koraani ja sharia laki.

Tavoitteena diktatuuri jossa naiset hunnutetaan ja miehet toimivat huoltajina kuten tämän päivän Saudi-Arabiassa.

Libyan Gaddafi ja Syyrian Assadi joutuivat suuren paineen alle, kun länsimaat kohdistivat katseensa heihin, länsi totesi kansan haluavan demokratiaa, kun tosiasiassa kumoukselliset halusivat islamin.

Libyan Gaddafi oli käytännössä jo valmiiksi sodassa islamin tosiuskovaisia vastaan. Yhdysvaltojen tuella masinoitu hyökkäys johti maan täydelliseen sekasortoon joka jatkuu vieläkin. Gaddafi muistutti länsimaita siitä tosiasiasta, että mikäli hän häviää sodan, Libyan rajat aukeavat eurooppaan, mikä myöskin toteutui.

Mikäli raaputetaan pintaa syvemmältä, voidaan tutkia minkälaisia valtioita Lähi-idässä on, sekä minkälaisia liittolaisia heillä on.

Helpoin tapa tarkastella asiaa on havaita kuinka naisia kohdellaan eri maissa. Saddamin Irakissa naiset saivat liikkua päät paljaana, kuten myöskin Gaddafin Libyassa. Syyrian Johtaja Assad on englannista palannut silmälääkäri, jonka uskonnollinen tausta on Alaviitti. Syyriassa naiset ovat saaneet liikkua burka vapaana, valtaosa syyrialaisista ovat shiia muslimeita. Uskontojen harjoittaminen oli arabikevään alkaessa kielletty. Syyriasta kertovista dokumenteista joita myöskin Yle on esittänyt, voidaan havaita kuinka kapinalliset julistavat Allahin nimeä joka käänteessä. Syyrian liittolaisia ovat Venäjä sekä Kiina,

Saudi arabia on vanhoillinen sunnivaltio, jonka läheinen liittolainen on, yhdysvallat. Saudi arabiassa naisilla ovat miehet huoltajina sekä burka pakko. Turkki on sunni valtio joka kuuluu Natoon.
Iran on shiia valtio, jossa naiset ovat pakotettu pitämään burkia.

Miksi sitten Venäjä ja Kiina menivät puolustamaan Syyriaa.
Hieman tätä asiaa käsitellessä voi todeta, että kyse on suurvaltapolitiikasta.

Yhdysvallat ja länsimaat vastaan Venäjä ja Kiina. Huomion arvoista on myöskin se tosiasia, että Venäjällä asuu 20 miljoonaa sunnimuslimia joten Venäjän etu ei ole Syyrian kaatuminen, koska kukaan ei voi taata etteikö jonkin ajan kuluttua Venäjällä olisi saman tyyppisiä sisäisiä ongelmia.

Euroopan tapa hoitaa asioita rajojensa ulkopuolella on ollut täysin käsittämätöntä. Ensin ollaan tukemassa yhdysvaltoja sodissa Lähi-idän valtioita vastaan ja sitten, kun maat ovat saatettu sisäisesti sekasortoisiksi.

Yhdysvallat ottaa hyödyt eli öljyt ja Eurooppa haitat eli hajotetuista valtioista siirtolaiset jotka mieltävät syyn olevan Euroopassa.

Mielestäni tämä on täysin mielipuolista, siksi tulevat EU vaalit ovat tuntemamme Euroopan kannalta todella tärkeät. Nationalistien vaalivoittoa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, koska siirtolaispaine tulee lähivuosina ainoastaan kiihtymään muun muassa Afrikan nuorisopullistuman vuoksi ja silloin ratkaisu ei ole siirtolaisten päästäminen eri Euroopan maihin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat